Lajikeviinejä valmistetaan yhdestä rypälelajikkeesta, joka mainitaan etiketissä. Lajikeviineistä on tullut 2000-luvulta lähtien todellinen hitti kuluttajien keskuudessa, sillä ne tarjoavat aloittelevalle viininystävälle helpomman lähestymistavan maistamiseen. Jotkut ammattilaiset ja viininystävät suhtautuvat kuitenkin erittäin kriittisesti näihin viineihin, sillä heidän mielestään ne ovat "uuden maailman" tuotteiden mallin mukaisia ja menettäneet alueellisen alkuperänsä, toisin sanoen kuuluisan terroirinsa.
Ilmaisun "lajikeviini" ilmaantuminen Ranskassa
Tämä uusi termi otettiin käyttöön 1980-luvulla kuvaamaan tiettyjä viinejä, jotka on valmistettu yhdestä rypälelajikkeesta, mutta joiden rypäleet ovat peräisin eri maantieteellisistä alueista, yleensä vins de pays (nykyisin IGP-viinit).
Viinikauppa loi tämän uuden luokan. Niiden kysyntä johtui siitä, että rypälelajikkeen eikä tuotantopaikan mukaan järjestettyjen viinien kansainvälinen menestys kasvoi, mikä vastasi paremmin nykyaikaista kysyntää ja kulutusta.
Uusi askel otettiin, kun Euroopan parlamentti antoi luvan merkitä vins de France -viinit (aiemmin vin de table) rypälelajikkeella ja vuosikerralla. Näiden säännösten tarkoituksena on helpottaa eurooppalaisten viinien sopeutumista kansainvälisille markkinoille.
Ovatko lajike- ja terroir-viinit todella kaksi eri luokkaa?
Saatat ajatella, että nämä kaksi luokkaa sulkevat toisensa pois, sillä lajikeviini ei voi väittää olevansa terroir-viini ja päinvastoin. Viininviljelyn todellisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin tämä yksinkertainen erottelu.
Kun tarkastellaan ranskalaista tuotantoa, mutta myös eurooppalaista tuotantoa, huomataan, että on olemassa monia nimityksiä, jotka voivat vaatia sekä terroir- että rypälelajiketta. Tunnetuin tapaus on Burgundin alue, joka on rakentanut maineensa terroiriensa ja kahden rypälelajikkeensa, Pinot noirin ja Chardonnayn, varaan. Kaikkein kuvaavin esimerkki on kuitenkin Elsass, jossa kaikki alkuperänimitykset perustuvat rypälelajikkeisiin ja kantavat niiden nimiä.
Nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, että terroir ja rypälelajike voivat yhdessä tuottaa laatuviinejä, joilla on oma identiteettinsä. Kysymys on siitä, pitäisikö rypälelajikkeen vai maaperän olla toisensa palveluksessa